Galleria Huuto

Jyri Ala-Ruona: HIIT Musings

Maalauksissani eristelevyt, sähköeristeet ja rehupaalit rinnastuvat ja limittyvät ihmiskehoon ja sen energiankulutukseen. Esimerkiksi hiki toimii teoksissa maalattuna merkkinä kehon virtauksista. Näyttelyn nimessä HIIT on nopeatempoisen kuntoilumuodon englanninkielinen lyhenne (High Intensity Interval Training) ja lausuttuna viittaa lämpöön (heat). Käsitän kuntoilun elähdyttävänä omaehtoisena toimintana ja nautinnollisena energian tuhlauksena, mutta myös itsekontrollin muotona, joka voi saada pakko-oireisia piirteitä.
Teoksissani nivon yhteen energian kulutuksen, maalaamisen ja kuntoilun pakottavuuksia, pakkotoistoja sekä niistä vapautuvia purkauksia. Luon outoja ja liioiteltuja kuvia suhteestamme energiaan ja välineisiin, joiden kautta energia virtaa arkeemme ja kehojemme läpi muokaten niitä.

Panimokatu 1, 00580 Helsinki
Vapaa pääsy

Frans Nybacka: Goblin Geology, Troll Romance

Kun katsoin lapsena sammaloitunutta kiviaitaa täynnä koloja ja rihmastoja, näin siinä aivan hengästyttävän monikerroksisen, pienen pienten otusten kaupungin, täynnä asumuksia ja kaivoksia, puutarhoja ja polkuja, loputtomia mahdollisuuksia.

Goblin Geology, Troll Romance -näyttely koostuu keksityistä paikoista ja niiden asukkaista. Teosten lähtökohtana on kutkuttava tunne jostain hyvin pienestä suuressa ja monimutkaisessa ympäristössä. Videopelien värittämä mielikuvitus tuottaa kuvastoa fantastisista maailmoista joiden hohkaama pysähtynyt lämpö kutsuu seikkailuun etäisesti tutun – mutta tuntemattoman edessä.

Maalausten paikat näyttäytyvät samanaikaisesti monista eri perspektiiveistä paljastaen kohteista enemmän kuin yhden puolen. Kaksi- ja kolmiulotteiset tilat kohtaavat vaistonvaraisesti, muodostaen kustakin paikasta keskeneräisen ajatuksen jolla on tilaa laajeta ja harhailla.

Panimokatu 1, Kalasatama, 00580 Helsinki
Vapaa pääsy

Ripsu Hongisto-Salmi: Personas

”Useampi persoona on hyvä asia. Niistä kannattaa tehdä kokoelma, ommella niitä yhteen, kerätä niitä elämän varrella. Tullessamme vanhemmiksi, voimme kokoelman turvin  ilmentää helposti kulloinkin haluamaamme itsemme puolta. Kuitenkin jossain vaiheessa, ja erityisesti ohitettuamme keski-iän ja siirtyessämme vanhuuteen, persoonamme muuttuvat ja sekoittuvat toisiinsa salaperäisellä tavalla. Lopulta ne ikäänkuin sulavat ja tapahtuu kokonaisvaltainen persoonien menetys,  jolloin alta paljastuu ”aito itse”.

(Kirjailija ja psykoanalyytikko Clarissa Pinkola Estés 1992, teoksessaan Naiset, jotka kulkevat susien kanssa)

Personas -kokonaisuuden työt saivat alkunsa pohtiessani kysymyksiä idnetiteeteistä, rooleista ja minuudesta. Kysyn mm. onko yksi minä vain illuusio? Josko minä onkin jatkuvasti muuttuva kehittyvä hetkittäinen minärepresentaatio, joka muotoutuu kunkin hetken aistimuksista, havainnoista, muistikuvista? Onko esimerkiksi ns. itsensä löytämisen -prosessi turha ja toivoton urakka? Onko mahdollista, että ihmisen minuus on samaan aikaan subjekti ja objekti – tarkkailija ja tarkkailun kohde? Vai tarvitaanko tähän vähintään kaksi minää?

Personas -näyttely koostuu värikkäistä omakuvista, jotka olen kuvannut kotonani Töölössä. Kuvien persoonat vaihtuvat nopeasti, mutta koen ne kaikki ovat yhtä yhtä todeksi ja aidoksi.

Panimokatu 1, Kalasatama, 00580 Helsinki
Vapaa pääsy

Saku Kämäräinen: Kuolema

KUOLEMA on tunnin mittainen videoteos, jossa soivat kaikki julkaisemattomat kappaleeni kymmenen vuoden ajalta. Olin muutama vuosi sitten vakavasti sairas ja diagnoosin saadessani ensimmäinen ajatukseni oli, mitä kaikille keskeneräisille kappaleilleni tapahtuisi. Jostain syystä yksi suurimmista huolistani tuossa hetkessä oli, että kappaleet jäisivät vain makaamaan kovalevyille ikiajoiksi. Niinpä aloin kehitellä tapaa, jolla voisin “vapauttaa” ne kovalevyiltä. Syntyi teos, jossa käydään läpi kymmenen vuotta siitä hetkestä, kun aloin tehdä musiikkia siihen hetkeen, kun sain diagnoosin. Tähän kuluu tunti, ja sen aikana soi 183 kappaletta. Yksi teoksen sekunti vastaa yhtä elettyä vuorokautta. Kappaleet alkavat soida aina sinä päivänä, jona ne on tehty ja soivat normaalinopeudella alusta loppuun. Alkupuolella kappaleita saattaa soida päällekkäin vain muutama, mutta loppupuolella useita, sillä olen tehnyt musiikkia aktiivisemmin vuosi vuodelta.

Video-osuus muodostuu tarkasta spektrogrammikuvasta, joka piirtää reaaliajassa kaiken kuullun äänen kuvaksi sekä kappaleiden työnimistä ja luomispäivistä.

Kappaleiden soiminen päällekkäin tuntuu aluksi helposti kaoottiselta, mutta jos teokselle antaa hetken, voi vesiputousmaisen äänimaiseman kokeminen olla myös hypnoottista ja vangitsevaa. Teos on matka, jossa soivan materiaalin ja sitä kautta visuaalisen ärsykkeen määrä lisääntyy loppua kohden.

Panimokatu 1, Kalasatama, Helsinki
Vapaa pääsy