Valokuvagalleria Hippolyte

Anna Niskanen: Osteri

Hippolyten galleriatilassa nähtävä Anna Niskasen yksityisnäyttely Osteri on kokoelma käsin vedostettuja valokuvamontaaseja, jotka muuttavat entisen elokuvateatterin veden valtaamaksi huoneeksi. Vettä on kaikkialla ympärillämme ja sisällämme – ruumiimme vesi kannattelee meitä. Veden liikkeen äärellä, välkkeessä ja solinassa me muistamme, mistä olemme peräisin.

Suurten uniikkiteosten materiaalisuus ja vedosten pinnat muistuttavat niiden tekotavan fyysisyydestä ja valmistamiseen käytetystä ajasta. Näyttelyn teokset on tehty syanotypialla. Se on yli sata vuotta vanha vedostusmenetelmä, jossa valoherkällä kemialla sivelty paperi valotetaan ultraviolettivalolla ja pestään lopuksi vedellä. Valolle altistuessa paperi hapettuu, ja sen pintaan syntyy preussinsininen kuva.

Näyttelytilassa erilaiset vesimaisemat sekoittuvat toisiinsa. Yksittäisinä vedoksina kuvat ilmenevät abstrakteina, mutta ripustettuna vierekkäin ne muodostavat teoksellisia kokonaisuuksia, jotka yhdessä rakentavat uudenlaisen näkymän alkuelementistämme. Merellä, rannoilla, virtausten, putousten ja lätäköiden edessä kuvatut valokuvat ovat aihioita teoksille. Jälkeenpäin muokatut maisemat mukailevat muistojen ja mielikuvituksen rajapintaa.

Kollaasien kuvat on otettu residenssimatkoilla ulkomailla, erilaisten vetten äärellä. Niskanen on viime aikoina taittanut matkojaan myös meriteitse. Liike paikasta toiseen voi olla välitila, joka tarjoaa erityisen tilaisuuden ympäristön ja luonnon tarkastelulle. Kameran ja käsin vedostamisen avulla Niskanen pohtii valokuvan merkitystä muistojen tallentamisen välineenä ja mielikuvien lähteenä.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan Helen Korpakin kirjoittama proosateos, joka johdattelee katsomaan teoksia pysäytettyinä maanpäällisten luonnonvoimien kohtauksina.

Valokuvagalleria Hippolyte
Yrjönkatu 8–10, sisäpiha, 00120 Helsinki
Vapaa pääsy

Liinu Grönlund: Atlas

Liinu Grönlund pohtii näyttelyssään Atlas hevosen osaa. Näyttely on poeettinen ja henkilökohtainen, osa laajempaa hevosen aseman tutkimista ja aiheen parissa työskentelyä. Grönlund on enää harvoin hevosten kanssa tekemisissä, mutta ajattelee niitä usein.

Hänen varhaisimmat muistikuvansa hevosesta liittyvät niiden piirtämiseen isoäidin kanssa ja savihevosten muovaamiseen. Isoäiti ei koskaan ollut tyytyväinen tekemäänsä hevosen kuvaan, vaan piirsi sitä uudelleen ja uudelleen. Grönlund näkee tässä hevosen kuvan tekemisen vaikeudessa yhteyden toisen lajin kokemuksen tavoittamattomuuteen. Hippolyte Studiossa oleva kokonaisuus koostuukin erilaisista hevosen kuvista, joilla eläintä yritetään lähestyä: valokuvista, piirroksista, videolla liikkuvista nykyhetken hevosista.

Kun kuolleen sukulaisen jäämistöstä löytyi tämän isän ottamia, hätkähdyttäviä valokuvia kuolleista ihmisistä ja eläimistä rintamalta, yhdistyi niissä kaksi Grönlundia mietityttänyttä asiaa; eläimet ja sota. Esseemäisessä videoteoksessa kuvat ja muistikuvat hevosista sekä havainnot arkeen tunkeutuvista sodan merkeistä kietoutuvat yhteen. Hevonen on kuin menneisyyden aave keskuudessamme. Kamera tarkkailee rauhallisesti hevoslaumaa, joka elää lajityypillistä elämäänsä.

Kädet hamuavat unohtuneita hevosten kuvia laatikoiden kätköistä ja kirpputoreilta. Kädet sekä hoitavat että rajoittavat, ja tekevät ihmisestä eläinten keskuudessa ylivoimaisen. Grönlund on aina ollut lumoutunut vanhoista valokuvista ja kiinnostuu siitä millaisia assosiaatioita syntyy, kun ne rinnastetaan nykyhetken kuviin ja tapahtumiin.

Hippolyte Studio
Yrjönkatu 8–10, sisäpiha, 00120 Helsinki
Vapaa pääsy